Jaa tämä sivu

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedin
torstai, 09 lokakuu 2014 16:50

Tarvikkeemme ovat

Kirjoittanut 

Tarvikkeet, työkalut, varusteet ovat monelle ensisijainen hankinta ennenkuin mitään voi alkaa tekemään tai edes aloittamaan. Joskus tarvikkeiden haalimisesta voi tulla se pääasia koko harrastusta tai työtä. Jotain juttua ei siis pääse tekemään ennenkuin on hankkinut tarvittavan työkalun. Ajattelepa retkeilijää, joka selaa retkivälinesivuja ja halajaa hyviä ja kestäviä varusteita joita ilman sinne luontoon ei voi lähteä. Superkallis teltta, jossa voi yöpyä vaikka etelänavalla. Retkikeitin, veitsiyhdistelmät ja vedenkestävät sekä hengittävät tekniset vaatteet. Kun tarvikkeet on hankittu, ainoaksi luontokokemukseksi jää luontodokumentit telkasta tai retkikohteita esittelevät kirjat. Naapurin kaveri menee samoilemaan vanhan hupparin, farkkujen ja lenkkareiden kanssa ja ottaa kevytpeitteen laavuksi.

Biltema ja Bauhaus ovat miesten Ikeat. Siellä voi käydä hypistelemässä yhdistelmätyökaluja ja mitä erilaisempia vempaimia joita ostaa kotiin tai autotalliin. Jos niitä joskus sitten tarvitsee, kun viimein saa aloittaneeksi sen remontin tai nikkarointiprojektin jota on suunnitellut jo kahdeksan vuotta. Minäkin käyn välillä katsomassa työkaluja ja kuolaamassa niiden päälle. Mietin, mitä oikeastaan tarvitsen nyt ja onko se aivan välttämätöntä ostaa heti. Voisi olla aikaa säästävää ja kulunutta rannetta säästävää hankkia vannesaha sen sijaan, että sahaa lehtisahalla käsin ja kiroaa jomottavaa rannettaan ja kipeää niskaansa ja niitä ohuita teriä, jotka mutkissa pingahtelevat poikki. Sitten, kun katsoo hintalappuja niin toteaa taas kerran, että kyllä se pikku käsisaha sittenkin on ihan hyvä,  ja saahan sillä tarkempaa jälkeäkin eikä sormetkaan mene poikki niinkuin on vaarana koneiden kanssa.

Sitten on ne turva- ja terveyskysymykset. Muutaman vuoden ajan istutin pölyimurin työpöydän ääreen imemään luupölyä kitusiinsa, sitten totesin että nyt pitää hankkia kunnollinen ja tehokas puruimuri. Jos luu- tai sarvipölyä on työtilassa, keuhkot alkavat huutaa hoosiannaa ja astma alkaa vaivata. Siksi pidän puruimuria päällä ja laitan vielä hengityssuojan päälle ennen työskentelyä. Korvatulpat vielä, koska puruimurin ja kaivertimen yhteislaulu vihloo korvia. Silmiä pitää myös suojella ja yleensä pidän suojana kultaseppien käyttämää suurennuslasisuojaa. Silmät eivät näe enää niin tarkasti kuin nuorena ja sekös raivostuttaa. Muistuu mieleeni viime kesän sisäkaton remontti kotona. Piti porata kattoon nopeasti pieni reikä eikä tietysti kannattanut laittaa silmäsuojia päähän, kun se oli vaan yksi pieni reikä. No puruahan siihen silmään meni ja armoton kipu iski. Huuhtelin roskaa pois kotona ja pyysin vaimoakin katsomaan missä kirveltävä roska piileskeli. Ei löytynyt ja läksin pyörällä terveyskeskukseen, jossa minut laitettiin makaamaan odotushuoneeseen. Kaksi hoitajaa kävi kaivelemassa silmää, mutta eivät löytäneet mitään. Pyysivät odottamaan lääkäriä. Odottelin ja viimein lääkäri tuli sydänkäyräpapereita levitellen luokseni kysyen: ”Mitenkäs täällä voidaan?” Sanoin kainosti, että roska on silmässä. Lääkäri totesi, että jaaha, taisin tulla väärään huoneeseen. ”No olipa hyvä ettet ruvennut sydänleikkausta tekemään!” tokaisin.  Roskaa ei löytynyt silmästä joten antibiottisalvaa vaan silmään ja homma alkoi helpottaa parin päivän päästä. Sen jälkeen olen kaivanut silmäsuojat aina esille vaikka olisi miten nopea ja vähäpätöinen sahaus tai poraus tiedossa.

Onhan noita koneita totesi mummo hohtimista aikoinaan. Koneet helpottavat työtä, säästävät aikaa ja ehkäisevät jännetuppitulehdusten syntymistä. Siinä niiden etu. Tarkkuutta vaativissa töissä niiden käyttö kannattaa jättää karkeiden alustustöiden asteelle, muuten voi nirhaista liikaa kun innolla pistää menemään. Työkalut hienonevat loppua kohti ja aika iso ja aikaa vaativa osa luukaiverruksista kannattaa tehdä käsin viilalla, kaivertimella ja hiomapaperilla. Olen kyllä nähnyt ammattilaisen muokkaavan hiomakoneen laikalla kauniin delfiinin alusta loppuun. Vaatii kyllä vähintään kymmenisen vuotta töitä ja maltillista silmää.

Vaara koneiden hankkimisessa on se, että niiden saamisesta tulee pakkomielle. Työhuone koristellaan koneilla ja laitteilla, mutta mitään ei saada aikaiseksi, koska ei ole inspiraatiota. Opin taidekoulussa sen, että tekeminen luo inspiraatiota, ei paikallaan istuminen ja unelmoiminen. Ennen luusta ja sarvesta tehtiin hienoja veistoksia ja kaiverruksia hyvin alkeellisilla välineillä käyttäen kiveä ja mm. rotan hampaita kaivertimina. Silloin oli ihmisillä aikaa ja kärsivällisyyttä. Mihin se kaikki kärsivällisyys on kadonnut? Ja se aika joka voitaisiin käyttää uuden luomiseen, menee älypuhelimen selailemiseen ihastellen muiden tekemisiä. Kyllä minäkin tuollaista saisin aikaiseksi, jos vain olisi aikaa ja oikeat välineet...

 

Luettu 2695 kertaa Viimeksi muutettu torstai, 11 joulukuu 2014 15:55

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.

TILAUKSET

 

Tilaukset sähköpostilla petteri@luusolmu.fi tai soittamalla 040-5918 324.

Copyright © Sogo Budo Silenius 2016. All Rights Reserved.