FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedin
keskiviikko, 04 kesäkuu 2014 13:16

Vai että koruja luista?

Kirjoittanut 

Hämmästys on yleensä ensimmäinen reaktio kertoessani ihmisille, mitä teen työkseni. Liekö ensimmäinen visio mielessä siirtomaiden alkuasukkaista, joilla on luu työnnetty nenän tai korvalehden läpi? Tämän alan käsityöläisillä on myös ensimmäinen kysymys, teenkö primitiiviaiheita vai mitä? He voivat lokeroida työt ns. hienostuneimpiin viritelmiin ja sitten niihin primitiivisiin. Materiaali itsessään ei ole primitiivinen vaan lopputulos, jonka tekijä saa valmiiksi.

Primitiivisyys voi olla joillekin hieman vähäpätöisempi asia. Kun luukaiverruksen sekaan liitetään muutama puolijalokivi, sen arvo kohoaa mukamas heti. Oletteko nähneet inuitten tyyliteltyjä kaiverruksia mursuista tai jääkarhuista? Tai afrikkalaisten tekemiä puisia patsaita eläimistä tai ihmisistä? Saamelaisten kauniita puukontuppia, jotka ovat taiteellisia ja käytännöllisiä yhtäaikaa. Taitamaton tekijä voi tietysti luoda tahattomasti primitiivisen vaikutelman vain siitä syystä ettei hän osaa tehdä parempaa ja yksityiskohtaisempaa jälkeä. Kuitenkin heimoyhteisöissä on ollut todellisia taiteilijoita, joiden muotokieltä ja taidemakua ovat ihastelleet monet kuuluisat länsimaiset taiteilijatkin.

Verrattuna jalometallikoruihin luu ja sarvi ovat aika vähäpätöisiä ja arvottoman oloisia. Onko sittenkin kyse arvomaailman valinnasta, koska onko mitään arvokkaampaa kuin elävä organismi? On; uhanalainen elävä organismi. Eläin on elänyt monta vuotta kasvattaen tuota tiivistä ja lujaa luuta koipiluukseen. Luuta, joka on kuljettanut sitä kesällä pelloilla ruohoa syöden tai vuoden ympäri metsässä vaellellen. Tai upeita sarvia, jotka ovat itsessään kuin joka vuosi uusiutuvia taideteoksia. Niillä käydään reviirikiistoja ja pariutumisriittejä, kunnes ne maaliskuussa putoilevat uudestaan pois kasvaakseen taas uudestaan. Sitten joku taiteilijanplanttu saa ne käsiinsä ja alkaa tehdä niistä taidetta tai taidekäsitöitä. Tai seppä tekee niistä puukonkahvoja, joita metsästäjät ostavat itselleen tai lahjaksi.
On varmasti naisia, jotka eivät halua kantaa eläimen luita kaulassaan. Heille käy kuitenkin siniketun raato puuhkana kehystämään näyttävää timantti- tai kultakäätyä. Korun arvo voi kohota huomattavasti katsojan silmässä, jos sen sanotaan olevan tehty norsunluusta tai mammutin luusta. Hirvikin on hieman ylemmässä asemassa kuin lehmä, joka on liian tavallinen. Mielikuvilla siis ratsastetaan ihan niinkuin autokaupassa. Kullan ja hopean tekee arvokkaaksi hyväksytty leima ja hinta. Ei se, että se näyttää kullalta tai hopealta.

Aikojen alusta saakka eläin on ensin syöty, ja sitten jäljelle jääneet osat on hyödynnetty tarvikkeiksi, vaatteiksi tai koruiksi. Näin ovat tehneet saamelaiset, inuitit kuin myös Uuden Englannin valaanpyytäjät, jotka tekivät scrimshaw-kaiverruksia, joissa piikeillä kaiverretut kuviot mustattiin musteella valaan luihin purjelaivojen kuviksi. Eläin on hyödynnetty tarkkaan eikä mitään ole jätetty käyttämättä. Nykyaikaisen metsästäjän pitäisi toimia samoin, jotta kunnioitus luontoon säilyisi. Elämä on kallisarvoinen asia, oli kyseessä eläin tai ihminen.

Luu ja sarvi ovat materiaaleina haastavia. On käynyt niin, että olen kelpuuttanut luumateriaalin koruni aihioksi. Tarkastanut tarkkaan luun ennen aloittamista. Katsonut materiaalin sentti sentiltä etukäteen, koska kokemus on osoittanut että pettymys ja raivo on suuri kun loppumetreillä korun viimeistelyssä huomaa halkeaman jota ei voi millään korjata. Halkeama tulee esiin vasta, kun olet hiomassa korua. Monta tuntia työtä hukkaan ja sitten yrittää vielä pohtia, saisiko korusta muokattua millään enää minkäänlaista yritelmää vai onko kohtalona heittää se roskiin ja aloittaa homma taas alusta?

Kokemus opettaa joskus karvaasti ja ainoa primitiivisyys, jonka koen luu- ja sarvikoruja tehdessä ovat omat reaktioni. Onneksi asiakkaani antavat minulle haasteita, jotta voin joka kerta yrittää ylittää ja yllättää itseni. Silloin, kun uusi koru valmistuu ja otan siitä kuvia arkistooni. Mukavaa hommaa, ja palkitsevaa. Haluan tehdä luu- ja sarvikaiverrusta tunnetummaksi ja arvostetummaksi taiteenalaksi Suomessa. Työsarkaa riittää.


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs3/41/luusolmu/public_html/templates/stone1/html/com_k2/default/item.php on line 250
Luettu 6443 kertaa Viimeksi muutettu keskiviikko, 04 kesäkuu 2014 13:50

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.

TILAUKSET

 

Tilaukset sähköpostilla petteri@luusolmu.fi tai soittamalla 040-5918 324.

Copyright © Sogo Budo Silenius 2016. All Rights Reserved.