Jaa tämä sivu

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedin
maanantai, 18 elokuu 2014 15:40

Markkinahumua ja -rojua

Kirjoittanut 

Telttakatos huojuu uhkaavasti, silmäilen huolestuneesti mereltä päin puhaltavan tuulen suuntaa. Olisi sittenkin pitänyt ostaa vähän vankempirakenteinen paviljonki. Vähän kovempi puhuri ja katos olisi pitkin ja poikin ympäri markkina-aluetta. Katos kestää kuitenkin muutaman sadekuuron ja on oiva suoja auringon kuumaa hehkutusta vastaan. Ihmisiä menee ohi, osa vilkuilee kiinnostuneesti esille laittamiani koruja ja punoksia. Vain muutama pysähtyy pöydän eteen ja vaihtaa sanan jos toisenkin. Kolme känniläistä on tullut taksilla Salosta asti, ja heitä seuraamalla aika kuluu väkinäisesti. Yksi on sammunut taaksemme rantaan ja muut huutelevat kovaäänisesti kiroillen Reiskaa heräilemään ja jatkamaan matkaa. Olemme markkinoilla Särkisalon Förbyn Meripäivillä.

Tämä oli ensimmäinen markkinakokemus minulle, ja hyvin opettavainen. On mukava kuulla kommentteja ihmisiltä ja seurata ennenkaikkea, kuinka he käyttäytyvät potentiaalisina asiakkaina ja mitä he ostavat. Paracord-tuotteita ostetaan muutamia, kalliimmat korut jäävät myymättä. Odotinkin jotain sellaista. Sain kuitenkin kokemusta myyntityöstä, jota itseasiassa inhoan. Pidän korujen ja punosten tekemisestä, mutta myyminen on siihen erikoistuneiden ihmisten oma taiteenlajinsa. Kuinka vangita ohikulkijoiden mielenkiinto ja heittää muutama sana, jolloin he uskaltavat jäädä juttelemaan hetkeksi ja tekemään kauppaa.

Markkinat olivat minulle stressi parin kuukauden ajan. Tein rannekkeita varastoon, valmistin muutaman luukorun markkinoiden aihetta, purjehduskilpailuja silmällä pitäen. Mietin, kuinka pistäisin myyntipöydän esille ja sitä varten valmistin ajopuista esittelytelineitä. Otin myös ison hirven lapiosarven näyttelyalustaksi. Ostin paviljongin suojaksi aurinkoa vastaan. Olin itseasiassa tekemässä sellaista itse, mutta koska siitä ei tullut tarpeeksi tukevaa, tukeuduin ostotelttaan. Näin unia markkinoista monta viikkoa eli kaiken kaikkiaan markkinat oli minulle hyvin kokonaisvaltainen kokemus. Jos kaikkeen tähän suhteuttaa työmäärän ja vaivan verrattuna myyntituloihin – no, sain sentään teltan ja matkakulut hoidettua myynnillä.

Viikkoa ennen markkinoita ajelimme Katerinan kanssa Förbyhyn tarkistamaan paikkoja. Vastassa oli palokunta, joka oli sulkenut tien rantaan. Ravintola Kotkanpesä oli palanut aamulla ja palokunta huolehti jälkisammutuksesta. Ravintola oli tärkeä monille paikallisille sekä veneilijöille että mökkiläisille. Kova isku paikallisesti ja varmasti vaikutti myös markkinoiden osallistumiseen ja ennenkaikkea ilmapiiriin.

Meripäivien markkinoilla sain hyvää palautetta töistäni, mikä on käsityöläiselle ja taiteilijalle tärkeää. Julkisuus ja nimi on tärkeää saada muistiin, koska muuten työt jäävät omille hyllyille ja pöytälaatikoihin. Eräs herra Uudesta Seelannista pysähtyi katselemaan korujani. Siellä luukorujen tekemisellä on pitkät perinteet ja vaihdoimme muutaman sanan asian tiimoilta. Amerikkalaiselle tein mittatilaustyönä paracord-rannekkeen. Hän halusi tietyn väriyhdistelmän, niinpä mittasin hänen ranteensa ja sanoin, että puolen tunnin päästä valmis. Oli oikein tyytyväinen saamaansa palveluun.

Kun syventyy tekemään koruja, kauneutta ja estetiikkaa ihmisten käytettäväksi, täytyy varautua siihen etteivät ne ehkä kiinnostakaan kaikkia. Toisille ne merkitsevät paljon, monille muille korut ovat luksustavaraa, joihin ei kannata pistää rahojaan. Tärkeintä on tietysti löytää ne ihmiset, jotka kokevat ne arvokkaiksi. Silloin taiteilijan ja ostajan intressit kohtaavat.

Syyskuussa on Taalintehtaalla September Open, messut ja keskiaikatapahtuma. Eikun sinne ja tutustumaan paikallisiin yrityksiin ja ihmisiin. Markkinoilla on kivaa, kun sitä ei tarvitse jatkuvasti työkseen tehdä.

Luettu 3435 kertaa

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.

TILAUKSET

 

Tilaukset sähköpostilla petteri@luusolmu.fi tai soittamalla 040-5918 324.

Copyright © Sogo Budo Silenius 2016. All Rights Reserved.